Down With the Dust

Down With the Dust

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Time is a reason why we fight to stay alive, until the morning comes



Mulla oli keskiviikkona synttärit, ja voin sanoo et ei oo koskaan ollu masentavampaa. Mun piti olla Rock the Beachissa viettämässä niitä mut kuten oon aiemminki täälä kertonu ni ei voi aina onnistuu. Mun täti tuli sit hakemaan mut töitten jälkeen viettään aikaa vähäks aikaa sinne sen luo. Pääsimpähän ainaki moikkaamaan serkkuja ja koittaa hetken olla ajattelematta.

Torstaina  mulla oli sit työssäoppimisen viimenen päivä, pääsin sen hyvillä numeroilla läpi ja mulle vähä lupailtiin työpaikkaa sieltä jatkossaki jos on tarvetta. Illalla sit Julia ja Miro tuli meille, päätettiin vähä juhlistaa mun synttäreitä. Jossain vaiheessa iltaa haettiinki sit Mirolta auto ja haettii Artsi mukaa, lähettii kiertelee. Oltiin joskus ennen kahta takasin meillä, ja siitähän kaikki jatkuki sen verran mielenkiintosena etten taida enempää ees viittii kirjotella :DD mut hauskaa oli, ei siinä mitään!

Perjantaina oliki sit ihan mukavat olot aamulla, ei se mitää. Nousin joskus kolmen aikoihi, ja lähettiinki siitä sit jossain vaiheessa rannalle ja hakee Irenee. Julia lähti illalla ja ilta meni Irenen kaa leffoja katelles ja korttii pelaillessa. Lauantaina heräiltiinki sit taas vasta joskus kahen jälkeen, eikä oikeestaan jaksettu tehä mitään. Mietittiin miten siistii ois päästä jo sisustaa omaa kämppää ja katottii Harpers Islandia :D

Oon vaan edelleen tosi sekasin, tää päivä ja eilinen ilta on ollu jotain ihan kamalaa. Oon onnellinen niistä ihmisistä jotka jaksaa mua, ja jaksaa sitä miten vaikee osaan olla. Tiiätte kyllä keitä ootte.

Huomena alkais sit taas työt, kolme viikkoo äitin työpaikalla ja joka aamu herätys neljältä. No ei siinä, kyl mulle raha kelpaa. Elokuussa kutsuu Jurassicrock ja Amaranthe sekä System of a Down! ♥ sitä ootellessa...ja palkkapäivää.



sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

En tahdo takaisin maailmaan, jossa unohdetut seiniä koristaa

Pikkasen taas unohtunu tää bloggailu, huups. Mun on pitäny aina viikonlopun jälkeen postata, mut en vaan oo saanu aikaseks. Ei tässä oo mitään ihmeellisempää tapahtunu, oon ollu töissä viikot ja viikonloput millon missäkin. Kamera on joko unohtunu kotiin, tai jääny laukun pohjalle.

Juhannus, ja menny viikonloppu oli ehkä parasta ikuisuuteen. Mä en edes muista koska mulla olis viimeks oikeesti ollu noin hyvä fiilis siitä, et saa vaan olla oma itteni ja mun ei tarvinnu pelätä et teen jotain väärin. Mikkeli on jees, oikeesti viihdyin siellä. Seura oli parasta, ja ufoshotit yhtä hämmentäviä ku aina ennenki. Kiitos Saana ♥

Nyt oon taas kotona, vaihteeks yksin. Oon pelottavan hajalla, enkä viihdy yksin. Kaikki hajoo palasiks ympärillä, tuskin jaksan ees pysyy pystyssä. Elän sumussa, ja koitan muutaman harvan takia jaksaa olla ilonen ja nauttia. Eihän mulla oikeesti ees oo mikään huonosti? Mitä nyt en osaa pitää huolta ihmissuhteista ainakaan niin hyvin ku omasta mielestäni voisin, ja kotona ei mee kaikki ihan silleen ku pitäis. Ehkä täst viel selvitään, mun ei pitäis ajatella niin paljoo muitten asioita ja koittaa ees joskus keskittyä parantamaan omaa oloani, keskittyy hyviin asioihin.



tiistai 4. kesäkuuta 2013

Taken all those lives, it's a bad game still

Perjantaina liian kuuma, tuntemattomia ihmisiä ja liikaa kameroita. Ootan kauhulla sitä päivää ku ite valmistun. Lähemmäs 20 kassillista tavaraa Hämeenlinnasta kotiin. Kesä kotona, oon liian ilonen <3

Lauantaina ajauduin takas Hämeenlinnaan. Julian ja muutaman muun kanssa keltasia ja punasia kuplivia juomia pilleillä missä lukee McDonalds, hyttysiä ja aurinkoo. Oli parasta, lukuunottamatta niitä miehiä kaupungilla jotka luuli mua huoraks. Mulla oli pitkästä aikaa oikeesti kivaa.

Sunnuntai aamuna olin liian onnellinen suihkusta, ja Lauran kahvinkeittimestä. Ulkona mua ja mun kahvikuppia hämmensi lihakset ja paidattomuus, toisinaan ei niin hyvä jutu. Iltapäivällä steissillä mulle myi junalipun liian mukava nainen, joka myi mulle lipun täysin tyhjään koppiin alemmalla hinnalla.



 Maanantaina alotin mun työssäoppimisen alusta, ja musta tuntuu et oikeesti saatan jopa viihtyä tuolla.Yli 30 astetta lämmintä keittiösttä ja työvaatteet päällä, mut ei se haittaa. Ehkä tästä kesästä voi oikeesti tulla ihan hyvä.