Eilisilta oli parasta ikuisuuteen. Children of Bodom ja mahtavassa seurassa, kiitos varsinkin Pinjalle. ♥ Keikka oli oikeesti melkeimpä parempi ku osasin ees oottaa, toi bändi on vaan ollu mulle jo 10 vuotta niin rakas. Musta tuntuu et ton keikan avulla sain jopa suljettua päässäni muutaman asian viimeinkin, ainaki toivon niin. Nyt tuntuu siltä.
Muuten tää viikonloppu meniki sit aikalailla jumitellessa, varsinkin tänään on ollu ihan kuolemafiilis. Ei oo koskaan varmaan tullu keikalla noin paljoo riehuttua :D Huomena pitäis koittaa mennä pirteenä taas kouluun, onneks vähä rennompi päivä kuitenki. Tuntuu et vatsalihakset ja pää ois repeytymässä irti mut ei se haittaa, kaikki oli sen arvosta.
Mä tahdon ne ajatukset pois. Pois susta, kauas sinne missä ne oli silloin joskus. Silloin ku en tuntenu sua vielä kunnolla. En mä olis koskaan uskonut et tästä tulee mitään tällasta. Sä olit vaan yks muiden joukossa, usein toivon et olisit pysynytkin sellasena.
Sä olet niin kaunis että mua pelottaa
Mä en käsitä miks sun pitää taas tehdä tää mulle. Tai ehkä tää kaikki tapahtuu taas vaan mun päässä, mä en tiedä. Oon enää varjo siitä mitä olin silloin, ja silloinkin sä olit mulle liikaa.
Kaikki muuttuu mut mä pysyn tässä, sen mä oon luvannut. Ja tosissaan yritän mut tää ei voi mennä näin. Mä tahdon sut kokonaan tai en ollenkaan.
The moments died, I hear no screaming
The visions left inside me are slowly fading
Would she hear me if I called her name?
Would she hold me if she knew my shame?
There's always something different going wrong
The path I walk is in the wrong direction