You led the game, I followed

Mä en ymmärrä miten saat mussa aikaan tän kaiken. Ne bändit, ne kappaleet, ne sanat jotka ennen täytti mun päivät, illat ja mielen. Sä olet tuhonnut ne multa. Kuulen sanankin joka muistuttaa mua susta, ja mun tekee mieli romahtaa. En kestä sitä että tiedän liikaa ja silti elän jatkuvassa epätietoisuudessa sua kohtaan. Musta ei oo siihen mitä sä luulet mun haluavan, enkä haluaisikaan että musta on. Mä en voi enää ehkä ikinä katsoa merelle ilman että luulen sun olevan siinä. Haluan vaan kaiken takaisin siihen, miten se oli kauan sitten. Ehkä jopa siihen kun en edes tuntenut sua. Tiedän sun lukevan tämän, vaikket luultavasti ymmärräkkään että kyse on susta, et varmaan uskoisi mun ajatuksia edes todeksi jos tietäisit. Ja se on varmaan ihan hyvä. En kestä ajatusta menettämisestä, oot mulle tärkee, ehkä edelleenki vähän liian tärkeä. Haluan vaan tän olon, nää liian epämääräiset sanat ja ajatukset pois mun sisältä, kai mä toivon tän jotenkin lohduttavan ja antavan mulle voimaa viimeinkin sanoa sulle ne asiat mitä mun pään sisällä on jo liian kauan liikkunut. Kaipaan liian usein sun lähelle, ja silti samaan aikaan haluan niin kauas kuin vain koskaan voisin päästä. Eikä tässä oo kyse rakkaudesta, eikä vihasta. En enää tiedä mistä, ehkä se ei koskaan ollut kumpaakaan. Tunne on valhetta, pitäis oppia ajattelemaan järjellä.

Dont need a reason, and I wont tell you why

Kipeenä on ihan jees, mansikkateetä ja kooma. Oon käyttäny tänään ihan liikaa rahaa, mut ei se haittaa koska materialismionnellisuus. Ja parhaassa seurassa, mulla on maailman paras ystävä. ♥ Oon oikeesti ostanu varmaan sata pakettia teetä, mut ei se haittaa. Nyt on talvi ja mä saan fiilistellä :3

siinä jotain pientä mitä tuli ostettua, toi lila kajali on unelma ♥ 

ja viimeinki kunnon punanen väri!

 tän löysin kirpparilta, rakastuin. tähänkin.

Haluisin jo omaan kotiin. Semmoseen söpöön pieneen yksiöön missä on yks vihree seinä ja kivoja tauluja, iso sänky ja punanen kahvinkeitin. Ja parveke mihin voi laittaa riippukeinun. En millään jaksais oottaa enää ens kesään asti, hajoo pää täs laitoksessa. En kestä näitä rajoja täälä. Onneks on sentää maailman ihanin kämppis ♥

Heittäkää mulle hei jotain postausehdotuksia, nää mun blogaukset on vaan pelkkää turhaa höpötystä aina vaan :D !

Will you swear on your life, that no one will cry at my funeral?

Oon koittanu kirjotella tänne nyt oikeestaan joka päivä. Ois jotenki kauheesti sanottavaa, ja silti tuntuu etten saa mitään ulos. Tän parin viikon aikana on taas tapahtunu niin paljon kaikkee sellasta, mikä on saanu mun pään liian sekasin etten taas oikeen tiedä miten olla. Ihmiset on ollu mulle liian ihania, ja tuntuu etten ansaitse sellasta kohtelua mitä muutamilta oon saanut. Haluisin pystyä taas olemaan se kuka mä oikeesti olen, tää repii mut pian liian pieniin paloihin.

''Tahtoisin olla se joka, olin silloin

kun kuollakseni halusin

tulla sellaiseksi kuin nyt olen''

Jos mä saisin päättää, mun elämässä ei varmaan koskaan olis muuta kuin kahvia, ystäviä ja Supernaturalia. Oikeesti. Oon taas liian koukussa tohon sarjaan, asdfghjkl. Viikonloppu meni aikalailla just noissa merkeissä, hihi. Lauantaina näin pitkästä aikaa muutamaa ihanaa, viime kerrasta oli ihan liikaa aikaa ja siinä päivän aikana tajusin miten kova ikävä mulla oikeesti oli! ♥ Alkuviikosta tulinki sit kotiin koska syysloma, ja en ihan oikeesti oo _ikuisuuteen_ ollu näin montaa päivää putkeen äitin luona. Maanantaina sain onneks Iipankin pitkästä aikaa mukaan, ja siinä meni ne pari ekaa päivää ehkä liianki nopeesti. ♥ Fight club on täydellisyyttä, ja Jared Leto on vaan liian kuuma. okei tää poikkes ehkä aiheesta....kai. Ei mulla oikeesti oo oikeen mitään sanottavaa, tää on vaan tämmöstä sekavaa höpötystä. Lukijoita oli taas tullu lisää, kiitos teille ihanille jotka jaksatte katella näitä mun sekoiluja täällä :>

Pelkää en, 

siedän sitä tiedän sen.

Mutta kun katson sua,

mä olen tyttö hiljainen

 Sä kuljet vuosii laput silmil ni sä et nää mitään,

miten maailma sortuu sun jalkojen alta

Kaikki loppuu aikanaan,

ei kuolemakaan pidä mua paikallaan

sä kuljet vuosii laput silmil ni sä et nää mitään
miten maailma sortuu sun jalkojen alta
Read more at http://lyricstranslate.com/en/kipua-pain.html#0iqKCqM8b1TvDqkm.99

sä kuljet vuosii laput silmil ni sä et nää mitään
miten maailma sortuu sun jalkojen alta
Read more at http://lyricstranslate.com/en/kipua-pain.html#0iqKCqM8b1TvDqkm.99

Poison running trough my vains

 Oon tässä tajunnut et elämä on oikeesti aika jees. Aina ku vaan jaksaa ees hetken aatella sitä positiivisesti, mikä ei ainakaan mulle oo aina ihan niin helppoo, mut pitää nauttii niist hetkistä ku sen ymmärtää. Oon tajunnu että mulla on ihan oikeesti maailman parhaat ystävät, en olis mitään ilman niitä. Tai teitä/heitä, miten se pitää sanoo? anyway.

Varsinkin yhen kohdalla oon tajunnu pitkästä aikaa kunnolla miten paljon se mulle merkitsee. Ja oon osannu jopa pitkästä aikaa nauttii niistä hetkistä ku ollaan yhessä, silleen tosissaan. Vähän aikaa sitten se ei viel ollu niin, ja kaikki oli aika sotkussa. On kyllä vieläki, en mä sitä sano, mut luulen et tää on tästä ehkä paranemaan päin. Oon tajunnu mikä oikeesti merkitsee ja mitkä asiat pitää osata laittaa sivuun. Tiiät kyllä jos luet tätä että puhun susta, oot kovinkovin tärkee. ♥

En oikeen tiiä tosta koulusta enää, että meneekö se hyvin vai ei. Oon kyllä jopa käyny siellä tänä vuonna, mut kaikki on edelleen jotenki niin sekasin siellä. Ihmiset, paikat ja tavat. Ja muutaman viikon välein kaikki tuntuu aina muuttuvan. Toivottavasti tääki tästä vielä selkeytyis, koska en tiedä pystynkö olla tollasessa ympäristössä kauaa. Pää hajoaa.


Harvinaisen epäselvä postaus ilman mitää tarkotusta, en jaksa ees kuvia lataa koneelle. Lukijoita on tullu tosi monta lisää ihan yllättäen, kiva jos joku jaksaa tätä tuijotella! :)