Kun on yksin sitä miettii omaa ihmisyyttään,
Ollako paha ihan hyvää hyvyyttään.
Voit dokaa joka tilin, ketä siitä voi syyttää
Tai hyppää suoraan katolta ja tutkii syvyyttään
Ollako paha ihan hyvää hyvyyttään.
Voit dokaa joka tilin, ketä siitä voi syyttää
Tai hyppää suoraan katolta ja tutkii syvyyttään
Ja vielä joskus taivaanlaivaan mä vaivatta daivaan,
Mutta tänään kaiken paskan tieltä pois raivaan
Ja nautin mun elämästä,
Tästä jäätävän lyhyestä
Hassuja päivä. Silleen oikeesti, ihan tosi outoja. Oon ollu tulossa kipeeks nyt viimesen ikuisuuden ja nyt alkaa olla oikeesti aika kuolemafiilis, vihaan flunssaa.. Mun ajatukset ei mahdu enää pään sisään, vaikkei mulla oikeestaan edes olis mitään mitä pitäis ajatella. Mulla on oikeesti ihan liikaa aikaa itelleni ja ajatuksilleni. Liikaa aikaa itelleni silleen, huonolla tavalla. Kuulostaa tyhmältä mut koittakaa jooko ymmärtää. Kaikille tapahtuu paljon, hyviä ja huonoja juttuja, enkä meinaa pysyä enää ees mukana. Joskus oon ihan ilonen siitä et mulla on toisinaan näinkin tylsä elämä.
Meillä oli koululla viime viikolla kaks iltaravintolaa, ja olin tarjoilijana molemmissa. Niitten kahen illan aikana tosiaanki vahvistu ajatus siitä, et olis pitäny alkaa opiskelemaan tarjoilijaks eikä kokiks sillon viime syksynä. No, ei voi mitää. Ainaki tiiän et ens vuonna erikoistun silti baaripuolelle, uskon et se ois oikeesti sellasta duunia mitä jaksaisin ja haluisinki tehä.
Olin viikonlopun yksinäni
kotona, halusin vähän aikaa ihan vaan itelleni. Tarkotuksena oli kans
tehä koulujuttuja valmiiks, en oikeestaan saanu melkein mitään aikaseks.
Nyt mulla alkaa vaan olla ihan tosissaan kiire tän kaiken kans, alle
viikko aikaa ja en oo lähelläkään puolväliä.. Pitäs saada jostain
jonkulaist motivaatioo, tosiaankin silti haluisin tän kurssin läpi.
Eiköhän se ehkä viimestään viikonloppuna siinä viimehetken paniikissa
valmistu...toivottavasti.
Huomenna pitäis mennä taas terkkarille jonotteleen, haluisin viimeinki saada ees jonkunpitusen saikun tän olon takia. Ihan vaan tää flunssaki, mut en kestä mun ajatuksia ja oloja. Pakko päästä oikeesti rauhottuun ees muutamaks päiväks, romahdan kohta taas muuten täysin, ja sitä en tosiaan haluu. Eikä sitä jaksa kukaan muukaan. Oon ollu muutaman viikon oikeesti ihan yllättävän hyvillä fiiliksillä, en tiiä onko muut sitä huomannu mut itestä on ainaki tuntunu paremmalta. Ei nyt silleen oikeesti hyvältähyvältä, ei siltä et mä olisin oikeesti onnellinen. Mut paremmalta. Ja mun mittakaavas se on oikeesti jo aika paljon.
