One last lie could be the worst

Pää räjähtää. Liikaa ajatuksia ja asioita mitä pitäis tehdä ja mitään en saa tehtyä. Muistin just muutaman asian mitkä mun olis koulun suhteen pitäny hoitaa jo muutama kuukausi sitten ja luultavasti nyt on liian myöhästä. Stressaan liikaa. Mulla on tänään näyttö ja pelottaa ettei siitäkään tuu mitään. Vituttaa niin paljon edes mennä sinne, mun mielestä se on aika jännä et ensin lupaillaan kesätöitä ja sit sanotaankin et kaikki paikat on täytetty jo viime kuussa.. Eihän tässä ollenkaan tuu kiire hankkia uutta paikkaa :)

Posti toi eilen kivoja juttuja, hihi GTA IV. Ainoo vika tässä on se ettei tää paska toimi :---) Hain myös Heaven's Basementin lipun ja aloin oikeesti oottaa tota keikkaa. Kuuntelin niitten koko tuotannon ekaa kertaa läpi eilen ja taisin rakastua. Oon myös löytänyt muutaman bändin uudestaan, niiin paljon rakkautta ;_; Disturbed ja Volbeat. ♥

Ajatukset pyörii muutenkin ihan väärissä asioissa ja ihmisissä. Pitäis olla tyytyväinen tähän mitä on eikä aina vaan ajatella liikaa. Oon maailman huonoin menemään eteenpäin, löydän aina jotain millä pitää kiinni menneisyydestä ja jotain minkä takia kaivata sieltä jotain. Vaikka tiedänkin ihan helvetin hyvin ettei siihen oo paluuta, eikä asia tuu enää olemaan ennallaan. Toisaalta ihan hyvä. Kai mä pidän vaan kiinni siitä kivusta.

My blood begins to boil, a celebration to the night

Mulla on kerrankin oikeesti ihan tosiaan hyvä fiilis. Ilmeisesti krapula sopii mulle, ei oo ikuisuuteen näin paljoo jaksanu hymyilyttää. Eilinen oli parasta, muutamaa välikohtausta lukuunottamatta. Kerrankin tuntuu siltä et oon oikeesti saanut nollattua kaiken. Meillä oli siis tuparit, ja siellä kaikki joiden kanssa oikiasti uskaltaa olla oma itsensä ja antaa ajan vaan mennä. En oo ikuisuuteen nauranu näin paljoa. Mulla ei oo yhtäkään kuvaa koko illalta, varmaan ihan hyvä etten ees yrittänyt kuvata koska saatoin olla minä ketä täälä rikko tavaroita. Hups.

The music keeps me up all night
Cause I'm full of lust
Come with us
Run for your lives

I'm only lonely when the music's over
Lonely when you're going home

Alkuviikko meni niin kuin yleensäkin, töissä vaan. En vieläkään ymmärrä minkä takia hyville ihmisille pitää aina antaa se kaikkein vaikein polku mitä kulkee. Ihan tosissaan en pysty ymmärtämään että tätä paskaa sataa edelleen mun ja mun perheen niskaan, alkaa pikkuhiljaa riittää. Toivon et tän tulevan viikon aikana kaikki järjestyis ja ehkä voisin saada jonkunlaisen mielenrauhan. 

  Koska rakastan kuvata omaa naamaani. Kärsikää näistä :3

 Riehuttiin Maran kans, kauneus on yliarvostettua. ♥

Ilmeisesti oon jonkun kanssa jonkunlaisia teekutsuja vietelly.

Dont you be sad, but Im the best that you've had

Piupau, tulkaa joku piristämään mua tänne? :3 Kierin täälä kissan kanssa ympyrää ja mietin et mitämitämitä. Koska ei mitään. huoh

Oon nyt ollu muutaman päivän työssäoppimassa ja oon viihtyny tosi hyvin. Mukavaa porukkaa ja opin asiat nopeesti, uskon et tää järjestyy täst vielä :) Selvittelin ryhmänohjaajankin kanssa vähän mun tilannetta, ja tarpeen vaatiessa saan suorittaa mun näytöt vaikka vasta kesällä, kunhan en nyt ota mistään ylimääräistä stressiä. Kerrankin voin sanoo siis siitäkin ihmisestä jotain positiivista. Koitan kuitenkin nyt saada kaiken hoidettua ajallaan, muuten mietin liikaa ja siitä ei tuu mitään.

Viimepäivät on taas ollut tosi vaikeita mulle itteni kanssa, en osaa olla. Tiedättekö miltä tuntuu kun ei uskalla päästää masennuksesta irti? Tuntuu kuin siinä samalla menettäis kaiken itsessään, kaiken tutun ja turvallisen, vaikka se onkin se sama asia mikä saa sut haluamaan kuolla. Mä en tiedä miten päästää irti, pelottaa olla ilman. En mä osaa elää ilman sitä. En oo osannut seitsemään vuoteen, miten mun yhtäkkiä pitäis pystyä?

En mä silti halua sitä oloa, en ihan oikeasti. Tekisin periaatteessa mitä vaan että se loppuis. Ja samaan aikaan pelkään vitusti sitä että entäs sitten, kun oonkin joskus ehkä onnellinen? Mitäs sitten kun putoan sieltä, putoan helvetisti kovempaa kuin ennen. Ja se tulee sattumaan niin paljon etten usko että nousen sieltä. Mun on pakko purkaa tätä tänne, koska en osaa puhua tätä kaikkea ääneen vaikka kuinka yrittäisin. Joskus harvoin saatan jopa toivoa että oisin normaali.

Tää ois nyt siis tässä, mitäköhän helvettiä mekin luultiin

Hihhei taas :) Viikko sitten kirjottelin viimeks, eikä tässä oikeen oo tapahtunu ihmeempiä Aikalailla oon ollu kotona, ei oo oikein koulu inspannu taas vaihteeks.. Tiistaina alkaa työssäoppiminen niin pakko ottaa itteeni niskast kiinni. Jos kaikki menee siellä hyvin nii mulla on kesätyöt varmaa, muuten iskee aika paha paniikki.. Muttaa kyllä mä tästä taas nousen, en voi antaa itteni taas romahtaa.

Mua on viimeviikkoina tosi paljon pelottanut se, että vajoon pikkuhiljaa taas alaspäin. En tiedä onko sitä huomannut täällä blogin puolella, mutta mulla on oikeesti mennyt yllättävän hyvin itseni ja kaiken muunkin kanssa. Oon ollut suht tasapainossa ja oon ollut oikeesti onnellinen, ainakin luulen niin. Nyt on taas ollut niitä päiviä, että joudun tosissaan etsimään syytä siihen et jaksan herätä seuraavaan päivään. Ja ei, se ei ole yhtään sen helpompaa kun ennenkään. Toivottavasti saan tän kaiken taas kokoon, en tiedä kestäisinkö sitä paskaa enää. Nyt ainakin tiedän ketkä mun ympärillä oikeesti on niitä jotka välittää, niitä ketkä jaksaa seistä mun vierellä edelleen. Tiedätte keitä olette, ootte niin rakkaita. ♥

Parin viikon päästä ois tuparit, semisti mietityttää mitähän siitäki tulee mutta ei kai tässä..:D Hyvä porukka kasas niin ei kai siitä kauheen pahaakaan voi tulla. Kiva nähdä pitkästä aikaa muutamia, vihaan välimatkoja.

Martin on kotiutunut tosi hyvin, tänään kun hain pikkusen hoidosta kotiin niin se selvästi lähti innoissaan mun mukaan. Näitä pitkäkarvasen kissan haittoja, tota karvaa löytyy ihan joka paikasta. Oikeesti, ihan joka paikasta. Jos tääkin ongelma ratkeis kun siltä toi pentukarva lähtee kokonaan..

Ei mulla taaskaan oikeesti oo mitään asiaa, kunhan pälätän. Kiva jos jaksatte lukea :3

Higher, faster

Huups, mulla on vähän jääny tää postaaminen, koitan parantaa tapani..! Viime kerran jälkeen on muuttunu tooosi paljon. Sain työssäoppimispaikan, muutin omaan asuntoon ja tänään Martin kotiutu meille. On ollu koko ajan ihan hirvee kiire ja tuntuu etten osaa enää edes kirjottaa, enkä ees tiedä mistä mun pitäis alottaa!

Muutettiin siis Julian kanssa viime viikon maanantaina, nyt meillä on söpö pieni asunto. Kaks makuuhuonetta, iso keittiö, kylppäri ja parveke. Tää on meille just täydellinen :3 Koko lomaviikko meni oikeestaan kamoja purkaillessa, nyt alkaa kaikki olla pikkuhiljaa paikoillaan. Vähän nyt jos jotain pientä pitää säätää, esim. parveke sattuu olemaan täynnä pahvilaatikoita... no, anyway. Teen tästä sit erillisen postauksen ku saadaan kaikki oikeesti kuntoon ja aikaseks kuvata täälä jotain :D

Perjantaina olin Nosturissa kattomassa Amaranthea, asdfgh en löydä sanoja ♥ niin täydellistä. Jonotus parhaassa seurassa, oli kiva nähä muitaki :) Jossain vaiheessa tais papukaijavalkkarit nousta päähän ja mulla oli ihan hauskaa.. Onneks oon sosiaalinen päisäni, ois muuten jääny muutamiin tutustumatta! Keikka itessään oli oikeesti täydellinen, settilista alusta loppuun oli parempaa ku osasin oottaa. Elize ei mun mielestä ollu ihan parhaimmillaan, mut ei se ainakaan mua haitannu. Edelleen vituttaa se että Andy lähti syksyllä, mutta ei nää ois voinu parempaa jätkää ottaa siihen tilalle.

Perjantaina mun piti sit ajautua takasin Hämppään, mut päädyinkin viikonlopuks Pinjalle. Tänään tultiin sit kyydillä meille, ja Martin muutti tänne. Maailman sulosin kissa, rakastan :3