En tahdo takaisin maailmaan, jossa unohdetut seiniä koristaa

Pikkasen taas unohtunu tää bloggailu, huups. Mun on pitäny aina viikonlopun jälkeen postata, mut en vaan oo saanu aikaseks. Ei tässä oo mitään ihmeellisempää tapahtunu, oon ollu töissä viikot ja viikonloput millon missäkin. Kamera on joko unohtunu kotiin, tai jääny laukun pohjalle.

Juhannus, ja menny viikonloppu oli ehkä parasta ikuisuuteen. Mä en edes muista koska mulla olis viimeks oikeesti ollu noin hyvä fiilis siitä, et saa vaan olla oma itteni ja mun ei tarvinnu pelätä et teen jotain väärin. Mikkeli on jees, oikeesti viihdyin siellä. Seura oli parasta, ja ufoshotit yhtä hämmentäviä ku aina ennenki. Kiitos Saana ♥

Nyt oon taas kotona, vaihteeks yksin. Oon pelottavan hajalla, enkä viihdy yksin. Kaikki hajoo palasiks ympärillä, tuskin jaksan ees pysyy pystyssä. Elän sumussa, ja koitan muutaman harvan takia jaksaa olla ilonen ja nauttia. Eihän mulla oikeesti ees oo mikään huonosti? Mitä nyt en osaa pitää huolta ihmissuhteista ainakaan niin hyvin ku omasta mielestäni voisin, ja kotona ei mee kaikki ihan silleen ku pitäis. Ehkä täst viel selvitään, mun ei pitäis ajatella niin paljoo muitten asioita ja koittaa ees joskus keskittyä parantamaan omaa oloani, keskittyy hyviin asioihin.