You've woken up the demon in me

Mun oli tarkotuksena kirjottaa jotain hassuasyvällistähöttöä teille, mut laitanki vaan muutaman kuvan. Nääkin on jo mun facen puolella nähty, anyway.

 Kivaa kesää kaikki, mulla on ainakin tähän asti ollut helvetin hauskaa! ♥

Never gonna fail, if you fall you get up

Vähän on tää kirjottelu taas jäänyt, ei oo ollu voimia purkaa pienimpiäkään ajatuksia tänne. En oo purkanut niitä oikeastaan mihinkään, ainakaan onnistuneesti. En oo ollut koulussa viikkoihin. Kaikki on tuntunu kaatuvan päälle enkä oo pystynyt mihinkään. Onneks on mahdollisuus korvata nää kaikki koululle, muilla alkaa perjantaina kesäloma niin mä menen vielä kesäkuuks kouluun.

En jaksa miettiä pidemmältä mitä tässä on tullu tehtyä, ei varmaan mitään oleellista. Perjantaina menin pitkästä aikaa käymään äitillä ja viikonlopuks lähettiinkin sitten Tampereelle. Mentiin siitä suoraan mökille, oli ihanaa oikeesti vaan maata ja ottaa aurinkoa nyt ku on viimeinkin tarpeeks lämmin! Vituttaa vaan se etten saa itteeni minkäänlaista väriä vaikka kuinka makoilisin tuolla. Oli kiva olla kerrankin jossain muualla ku aina vaan kotona päin, ees muutaman päivän. Eikä ees haitannu vaikka melkein koko aika menikin lapsen vahtina, mä en tosin oo tän jälkeen mikää mato onkien ystävä...

Osaan pitkästä aikaa nauttia siitä että oon yksin kotona. Puran ajatuksia ja höpötän kissalle tyhmiä, koitan saada asioihin selvyyttä. Oon tullut siihen tulokseen et mun ei oikeesti pitäis ees yrittää kehittää ihmissuhteita, on tullu häsättyä taas liikaa ja pilattua kaikki. Ei mitään peruuttamatonta, mut mulla ei vaan oo mitään käsitystä miten jatkaa tästä eteenpäin. Haluisin niin paljon pyytää anteeks muutamalta ihmiseltä joita oon kohdellu väärin viime aikoina, oon ollu kärsimätön ja tyhmä. Uskon että jos luette tätä niin tunnistatte itsenne ja toivon että ette vihaa mua ihan hirveesti.

Never give it up never fall never drop
You gotta give it up to the beat of your heart
And if you don't we take it from the start
Going up to the top
Never stop
Never gonna fail if you fall you get up

Save me from this madness

Viikon aikana on taas tapahtunut paljon, melkeimpä liikaa. En osaa taas käsitellä asioita. Tajusin miten pienestä kaikki voi oikeesti olla kiinni, miten äkkiä kaikki voi olla loppu. Jos oon jotain tästä viikosta oppinu niin sen ettei pitäis luovuttaa, ikinä. Vaikka oonkin taas ihan rikki, yritän ees uskoo siihen et nyt on tulossa jotain parempaa. Vihaan sitä että musta ollaan huolissaan, vaikka itse mä oon senkin aiheuttanut.

I tear my heart open, I sew myself shut
My weakness is that I care too much
And my scars remind me that the past is real
I tear my heart open just to feel

 I can't help you fix yourself
But at least I can say I tried
I'm sorry but I gotta move on with my own life

Turha postaus mut ei mulla oo oikein sanottavaa. Tuntuu että pitäis laittaa tää blogi taas tauolle, en tiedä. Katotaan mitä käy. Kesä tulee olkaa ihmiset onnellisia :---) !

See me falling yeah down and lonely, hear me screaming

Päätin tänään kirjoittaa kirjeen vaikkei varmaan pitäisi. Tehdä selväksi asioita mitä ois pitänyt jo aikaa sitten, vuosia sitten. Ikävä on liikaa ja haluisin pyytää edes osaa tästä anteeks. Ei se tuu mitään muuttamaan, tuskin tuun sitä koskaan edes lähettämään. Mut tää on jo alku, mun ajatukset on selkeemmät. Kenenkään ei pitäis paeta menneisyyttä, ne haavat aukee aina uudestaan jos niille kipeillekkin asioille ei oikeesti tee jotain.

Mulla on muutama isompi postausidea, yks niistä on kaveripostaus jota oon kirjotellut jo oikeesti kohta vuoden. Kahen viikon päästä tulee vuosi tän blogin perustamisesta, hui. Ihme että oon oikeesti jaksanu kirjotella tätä, yleensä tällaset asiat unohtuu multa. Tänne on helpompi purkaa asioita, vaikka aika usein jauhankin täysin samoja asioita eri muodossa. Niin kauan kun niistä kirjoittaminen tuntuu hyvältä niin se on mun mielestä okei, vaikka olis 10 postausta peräkkäin samaa paskaa. Anyway, jotai fiksumpaa tekstiä tulossa toivottavasti jo viikonloppuna. :--)

What if I never hold you, or kiss your lips again

Tänään mä päätin unohtaa ne ihmiset jotka eivät mulle kuulu, 

ne jotka eivät anna itsestään mitään, ne ketkä tuottaa vaan ikävää. 

Mä päätin että musta tulee onnellinen.

Täydellisyyttä on istua auringossa kerrostalon katolla, 

polttaa ketjussa ja huutaa puluille Hanoi rocksia. 

Tai toisen päivänä istua samalla paikalla ja puhua sen tärkeimmän kanssa kaikki asiat 

niin kuin ei oltais nähty ikuisuuteen.

Eikä se haittaa jos vanhemmat lasten kanssa katsoo vinoon, 

kuusen alla on hyvä olla. Kevyt päivä känni on jees, rappioituminen vei rahat.

 Mulla on maailman parhaat naiset mun ympärillä.

My love is like a fucking disease

Oon ollut viimesen viikon oikeesti vaan kotona, ja tajusin nyt vasta miten paljon tässä on päivät menny eteenpäin. Tuntuu että oisin mukamas koko ajan tehnyt jotain mut tarkemmin ajateltuna en ole. Täällä on koko ajan ollut ihmisiä piristämässä ja illat on olleet aika...mielenkiintosia. Nyt vois tosissaan alkaa ryhdistäytyy tän kaiken kanssa ja palauttaa esim. normaalin vuorokausirytmin. Mitä nyt taas tänäänkin menin aamulla kaheksalta nukkumaan ja heräsin siinä puoli viiden aikoihin. Huomenna jatkuu koulu, jos sillä sais vähän rytmitettyä.

Oon viimeaikoina huomannut sen miten paljon kaikki vanhat asiat vaikuttaa edelleen mun itsetuntoon ja käyttäytymiseen. En uskalla sanoa asioita suoraan, pelkään että romahdan. Tiedän ettei tästä tuu mitään jos vaan ajattelen samat asiat sata kertaa päivän aikana, enkä tee niille mitään. Vihaan ihmissuhteita, koko ajan turhaa draamaa pään sisällä.

 Mulla ei taaskaan ollut mitään järkevää sanottavaa, heittäkää mulle haasteita tai postausideoita. Toteuttaisin niitä oikeesti mielelläni :3

Cut my life into pieces
I've reached my last resort
Suffocation
No breathing
Don't give a fuck if I cut my arm bleeding

Do you even care if I die bleeding
Would it be wrong
Would it be right
If I took my life tonight
Chances are that I might

We dont belong

Tuntuu ettei mikään mee niinku pitäis, osaan sotkea asiat. En edes jaksa miettiä miten nousta tästä, asiat joko järjestyy tai sitten ei. En mä tiedä mitä itse ees voisin tälle kaikelle tehdä, en kai mitään. Oon pilannut taas luottamuksen mulle tärkeimpään, enkä usko että saan sitä tällä kertaa takaisin.

Oon taas pitkästä aikaa kirjotellut omaks ilokseni, mutta en oo valmis julkasemaan niitä edes täällä blogin puolella. En muistanu miten helpottavaa on muuntaa tunteet toiselle kielelle, toisen sanoiksi. Oon löytänyt edes jotain millä paeta kaikkea, kun muu ei enää auta.

Oon saanut muutaman ihmissuhteen korjattua, siinä missä muut on vaarassa hajota. Silti oon onnellinen siitä että asiat on oikeesti saatu puhuttua läpi ja kaikki on paremmin kun hyvin siltä kannalta. Tietyt asiat mua hämmentää enemmän kuin ehkä pitäis, mutta luulen että nekin selviää. Kun vaan jaksaisin antaa aikaa itselleni ja muille.