Poison running trough my vains

 Oon tässä tajunnut et elämä on oikeesti aika jees. Aina ku vaan jaksaa ees hetken aatella sitä positiivisesti, mikä ei ainakaan mulle oo aina ihan niin helppoo, mut pitää nauttii niist hetkistä ku sen ymmärtää. Oon tajunnu että mulla on ihan oikeesti maailman parhaat ystävät, en olis mitään ilman niitä. Tai teitä/heitä, miten se pitää sanoo? anyway.

Varsinkin yhen kohdalla oon tajunnu pitkästä aikaa kunnolla miten paljon se mulle merkitsee. Ja oon osannu jopa pitkästä aikaa nauttii niistä hetkistä ku ollaan yhessä, silleen tosissaan. Vähän aikaa sitten se ei viel ollu niin, ja kaikki oli aika sotkussa. On kyllä vieläki, en mä sitä sano, mut luulen et tää on tästä ehkä paranemaan päin. Oon tajunnu mikä oikeesti merkitsee ja mitkä asiat pitää osata laittaa sivuun. Tiiät kyllä jos luet tätä että puhun susta, oot kovinkovin tärkee. ♥

En oikeen tiiä tosta koulusta enää, että meneekö se hyvin vai ei. Oon kyllä jopa käyny siellä tänä vuonna, mut kaikki on edelleen jotenki niin sekasin siellä. Ihmiset, paikat ja tavat. Ja muutaman viikon välein kaikki tuntuu aina muuttuvan. Toivottavasti tääki tästä vielä selkeytyis, koska en tiedä pystynkö olla tollasessa ympäristössä kauaa. Pää hajoaa.


Harvinaisen epäselvä postaus ilman mitää tarkotusta, en jaksa ees kuvia lataa koneelle. Lukijoita on tullu tosi monta lisää ihan yllättäen, kiva jos joku jaksaa tätä tuijotella! :)