Oon antanut itteni vajota siihen tilaan, mihin kerran ihan tosissan lupasin etten enää joudu. Mä en haluais olla se, ketä on riippuvainen ihmisestä ketä ei oikeesti oo edes periaatteessa sun elämässä läsnä. Ja okei, vaikka oiskin, silti se on liian vähän. Mikään ei mee oikein kun mielessä liikkuu vaan ne vanhat lauseet, hymyt, kosketukset. Tuntuu siltä että kuljen jonkun helvetin verhon takana. Sen takia oonkin päättäny että annan tän oikeesti nyt olla. Muutenkaan tästä ei varmasti ikinä tulis mitään, sillä kokemuksella mikä mulla tästä on. Enkä mä oikeesti tiedä haluaisinko edes. Ei musta ehkä oo muille oikein mitään, kun en mä riitä itellenikään.
Oon miettinyt ihan liikaa sitäkin, että mitä mä sitte teen kun mä valmistun? Okei, tiiän että siihen menee vielä yli vuosi. Silti musta tuntuu nyt jo, et mulla on kauhee kiire ja et päätöksiä pitäis olla jo.. Ja mä oikeesti haluan niin paljon kaikkea, että pelottaa et päädyn siihen etten loppujenlopuks jatka mihinkään. Ja tyydyn tähän, mitä en oikeesti halua. Tai jatkan tästä johonkin sellaiseen, mikä mua ei oikeesti sitte kiinnostakaan. Asdfghjk. Pitäis osata ottaa rennosti ja antaa asioitten vaan mennä, miettiä tätä asiaa oikeesti vasta ehkä syksyllä.
Anteeks tää oman naaman määrä...koittakaa kestää :)
Hopefully you'll get what you wanted
And hopefully you'll get what you need
The taste of blood is always lonely
Cuts you like a heart of steel
And hopefully you'll get what you need
The taste of blood is always lonely
Cuts you like a heart of steel
When something is broken
Left wide open
Don't say you need me
Left wide open
Don't say you need me
Red is like you always told me,
The color of what is real
jaksamista <3
VastaaPoista