Teach them how to see through my eyes

Se pieni onnen tunne, kun saa kävellä yksin pitkin katuja pimeessä, eikä ole edes enää ihan varma missä on. Tai kun viimein näkee jotain tuttua, jotain missä joskus oikeasti oli sitä jotain. Ja voi tuntea kaikki ne naurut, muutamat pikkuriidat ja sen läheisyyden. Ja kesän. Tupakka tuoksuu ja vettä sataa, melkein kun ois syksy. 

Sillon kun biisin sanat iskee jokaiseen kohtaan sussa, niin kovaa että tuntuu kuin taju lähtis. Siinä voi joko hajota tai hymyillä, ite mä valitsen usein molemmat. Ainakin tänään. Mietin eilen, onko mulla edes syytä olla surullinen? Ei mulla oikeesti ole. Oon onnellinen, ja silti niin hajalla. Tai oonko mä enää edes hajalla, toivonko mä vaan että olisin? Koskaan ei voi oikeesti tietää. Oon sitä mieltä, ettei tunteita pysty koskaan oikeesti täysin ymmärtämään.

Onko kukaan teistä muuten koskaan tosissaan miettinyt, kuinka monta kertaa kuolemaa voi oikeesti huijata?

Feel the burning of illusion
with no other place to hide

I need you I feel you
unbind me tonight
Don't leave me deceive me
just tell me it's right

 Another round of paranoia
covered up in sweetend shame
I tried the darker and the brighter
but who cares it's all the same