We dont belong

Tuntuu ettei mikään mee niinku pitäis, osaan sotkea asiat. En edes jaksa miettiä miten nousta tästä, asiat joko järjestyy tai sitten ei. En mä tiedä mitä itse ees voisin tälle kaikelle tehdä, en kai mitään. Oon pilannut taas luottamuksen mulle tärkeimpään, enkä usko että saan sitä tällä kertaa takaisin.

Oon taas pitkästä aikaa kirjotellut omaks ilokseni, mutta en oo valmis julkasemaan niitä edes täällä blogin puolella. En muistanu miten helpottavaa on muuntaa tunteet toiselle kielelle, toisen sanoiksi. Oon löytänyt edes jotain millä paeta kaikkea, kun muu ei enää auta.

Oon saanut muutaman ihmissuhteen korjattua, siinä missä muut on vaarassa hajota. Silti oon onnellinen siitä että asiat on oikeesti saatu puhuttua läpi ja kaikki on paremmin kun hyvin siltä kannalta. Tietyt asiat mua hämmentää enemmän kuin ehkä pitäis, mutta luulen että nekin selviää. Kun vaan jaksaisin antaa aikaa itselleni ja muille.