See me falling yeah down and lonely, hear me screaming

Päätin tänään kirjoittaa kirjeen vaikkei varmaan pitäisi. Tehdä selväksi asioita mitä ois pitänyt jo aikaa sitten, vuosia sitten. Ikävä on liikaa ja haluisin pyytää edes osaa tästä anteeks. Ei se tuu mitään muuttamaan, tuskin tuun sitä koskaan edes lähettämään. Mut tää on jo alku, mun ajatukset on selkeemmät. Kenenkään ei pitäis paeta menneisyyttä, ne haavat aukee aina uudestaan jos niille kipeillekkin asioille ei oikeesti tee jotain.

Mulla on muutama isompi postausidea, yks niistä on kaveripostaus jota oon kirjotellut jo oikeesti kohta vuoden. Kahen viikon päästä tulee vuosi tän blogin perustamisesta, hui. Ihme että oon oikeesti jaksanu kirjotella tätä, yleensä tällaset asiat unohtuu multa. Tänne on helpompi purkaa asioita, vaikka aika usein jauhankin täysin samoja asioita eri muodossa. Niin kauan kun niistä kirjoittaminen tuntuu hyvältä niin se on mun mielestä okei, vaikka olis 10 postausta peräkkäin samaa paskaa. Anyway, jotai fiksumpaa tekstiä tulossa toivottavasti jo viikonloppuna. :--)