Hell is still open, made just for people like us

Pelottaa olla onnellinen. Oon sanonut sen täällä aiemminkin. Nyt viime päivät mä olen oikeasti ollut. Asiat menee pelottavan hyvin, ja muutaman kuukauden päästä ne voi olla ehkä paremmin ku koskaan. Tai ainakin tosi erilailla. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, mulla on sillon oma koti. Se mistä oon haaveillu jo niin pitkään. Ja kissa. Ja maailman paras kämppis. Oon sanonut noin ennenkin, mut Julian kanssa tää toimii paremmin kun kenenkään kanssa ennen, ärsytetään toisiamme tarpeeks että tullaan toimeen. Tai jotain. Olet ihana ♥

Se ihmissuhde asia mistä puhuin viime postauksessa ei muuten selvinnyt mihinkään suuntaan. Enkä mä edes tiedä mihin mä haluaisin että se päätyy, mut vituttaa ihan suunnattomasti kun en osaa suhtautua. En osaa antaa olla. Tiiän että tää selviää vielä joskus, mutta se että kauan siihen menee, ni en vaan voi tietää. Asdfg

Meillä on koulussa enää 2 attoviikkoa, ja sen jälkeen pitäis mennä takasin keittiöön. Mua ahdistaa se ihan liikaa, meijän ryhmänohjaaja on harvinasen syvältä jostain :---) Maaliskuussa alkaa työssäoppiminen eikä mulla oo mitään käsitystä missä mä sen teen. Pelottaa. 

Ainiin, tänään 8 vuotta Dave Lepardin kuolemasta. RIS ♥